Uskokaa tai älkää, mutta nyt vasta tuntuu että on kädet täynnä työtä. Ellan vauva-aika oli kun ruusuilla tanssimista, Eemin ja Mion kohdalla ruusujen sekaan sekottui ehkä muutama terälehtikin, mutta nyt Nessan synnyttyä tuntuu että niitä terälehtiä mitää sieltä ruusujen seasta nyppiä useammin ja useammin. Jos Joona ei olisi kotona auttamassa niin ties millaisessa kunnossa oltaisiin. Toisaalta taas Nessan kanssa sitä vähiten on töitä. Toinen nukkuu ja herättyäänkin pysyy tyytyväisenä kunhan vaippa on vaihdettu, tutti löytänyt tiensä takaisin suuhun tai masu saanut täytettä. Enemmän vaikeuksia noiden vanhempien lasten kanssa.
    Leevin ja Veetin mielestä on huisin kummaa kun Nessalla on jo hiuksia ja pitäisihän niitä nyt päästä kokeilemaan että onko se joku peruukki koska eihän vauvalla voi olla hiuksia.
    Janna taas on aivan täysin Nessan hurmoksessa, hyvä että päästää silmistään ja se sisältää illat kun pitäisi mennä nukkumaan ja aamut kun pitäisi lähteä kouluun. Iltaisin pitäisi saada mennä nukkumaan Nessan kanssa samaan aikaan ja aamuisin pitäisi Nessa saada mukaan kouluun tai jäädä kotiin Nessan kanssa. Itketty ollaan useammat kuin yhdet kyyneleet sen takia kun Nessa pitää jättää silmistä.
    Ella on täysin samanlainen kun Janna. Nessa on se uusi nukke jota pitäisi päästä retuuttamaan ja pukemaan ja korvat tuntuu olevan immuuneja sanalle "ei". On niitä suloisiakin hetkiä kun Ella silittää nätisti Nessan poskea tai haluaa tarkistaa nukkuuko Nessa vielä, mutta yleensä nekin suloiset hetket äityy ihan muuksi kun pitää kokeilla mitä tapahtuu kun painaa masusta, vetää jalasta jne.
    Eemi ja Mio vastaavasti ei edes noteeraa Nessaa, elleivät kuule itkua ja päätä osallistua konserttiin. No, eiköhän kaksikon tavaroiden vetely alas hyllyiltä ja päättömät temput aiheuta nekin tarpeeksi työtä.
    Ja kaiken tämän vuodatuksen jälkeen totean etten päivääkään tästä arjesta vaihtaisi pois. Joona on suurempi apu mitä voisi toivoa ja tiedostaa sen että kaksi kättä ei riitä kaikille lapsille eikä yks syli ole tarpeeksi. Eilenkin vei isommat lapset ulos leikkimään ja oltiin Nessan kanssa muutama tunti kahdestaan. Pieniä ihania hetkiä kun voi oikeasti pysähtyä hetkeksi ja katsoa sitä pientä nukkuvaa ihmettä ilman kenenkään huuteluja ja päässä toitottavaa ääntä että pitäisi pyykit pestä tai lattiat imuroida.
    Eilen saatiin Englannista kortti "Nessa-licious Christmastime!"